01 tammikuuta, 2018

Japani: Kenrokuen

Kenrokuen oli elämys! Mihin tahansa katseesi käänsit, löytyi kaikkea kaunista. Polut rajautuivat hienosti luonnonkivillä ja bambuaidoilla.



















Japani: Kanazawa

Tokion hyörinän jälkeen jatkoimme matkaa Kanazawaan. Kanazawa on noin Helsingin kokoinen pikkukaupunki. Kaupunki oli todella kaunis. Siellä oli taitavasti yhdistetty modernia puutarha- ja kaupunkisuunnittelua vuosisatoja vanhaan perinteeseen.

Kanazawan rautatieaseman puisto oli moderni. Sieltä löytyi iso vesiaihe kaloilla. Kaikkialla niin siistiä ja istutukset tiptop!


 






Taidokkaasti leikattuja havupuita oli kaikkialla



Kanazawan linnapuisto oli laaja kokonaisuus. 





Erilaisia heiniä oli käytetty laajoina istutusalueina .


Huikeita jättiläisiä!




Linnapuiston jälkeen suuntasimme lähellä sijaitsevaan Kenrokuen puistoon jonka sanotaan olevan yksi Japanin viideksi kauneimmasta puistosta. 

31 joulukuuta, 2017

Japani: Tokiossa

Syksyn odotettu kohokohta oli perheemme matka Japaniin. Matkamme ajoittui marraskuun alkuun. Ruska-aika oli vasta tuloillaan, mutta kaunista katseltavaa silti riitti ilman räiskyvää väri-iloitteluakin. Matkan aikana vierailimme Tokiossa, Kanazawassa, Kiotossa ja Hiroshimassa.

Tokiossa neidonhiuspuut olivat ihan valtavan suuria!


Puistossa oli rauhallista vaikka ihmisiä olikin liikkeellä paljon. Leveät hiekkakäytävät antoivat tilaa omaan rauhaan. Puistossa oli kojuja joissa paikallisen asteri-yhdistyksen taidonnäytteet olivat kaikkien ihailtavana. Pieni bonsai innostuskin siellä tarttui.






Junamatka Tokiosta Kanazawaan oli miellyttävä. Oli hauska seurata kuinka jokaisen talon pihalla oli kaikkea kaunista; syötävää tai koristeellisesti muotoiltuja puita ja pensaita. Tuli tunne että japanilaiset arvostavat omaa pienen pientäkin maatilkkuaan kovin suuresti. Se näkyy mm. siinä että siitä pidetään huolta ja sen halutaan olevan mahdollisimman kaunis katsella.



30 joulukuuta, 2017

Elonmerkkejä

Tämä vuoden vaihde on aina kummallista aikaa; sormia alkaa kummasti syyhyttämään puutarhailun pariin. Ehkäpä syynsä on osin siinä että mieli pääsee laukkaamaan vapaana kun ruumis lepää joululomalla suklaan ja innostusta herättävien blogien, kirjojen ja ohjelmien äärellä. Valitettavasti innostusta on parin viimeisen vuoden ajan lannistanut peuran vihulaiset sekä jäniksen ryökäleet jotka syövät kaiken minkä eteensä saavat. Käyvät vuosi vuodelta röyhkeimmiksi eikä meidän lurppanasta oikein ole peuralle vastusta, eikä liiemmin jänöillekään kun ovat nahkuliinin kanssa lähes samaa kokoa.

Topi, lurpukka, nahkuliini

Näin ollen olen nyt ottamassa itseäni niskasta kiinni ja aloittamassa puutarhan aitaamisen nyt napakammalla otteella. Katsotaan kuinka käy. Viekö villi luonto silti voiton puutarhurista...

Viime kesänä olen harmikseni kuvannut aivan liian vähän. Muutamia julkaisukelpoisia kumminkin kansioita plärätessä löysin.






Ja viime keväänä aloitettiin myös tällainen projekti. Talo kaipaa maalausta ja kaikki vanha maali on rapsuteltava ensin alta pois. Ensimmäinen seinä rapsutettu...kolme vielä jäljellä.


Toivon päätään nostavan puutarhailu innostukseni jatkuvan myös ensi vuoden puolella!

29 kesäkuuta, 2014

Mooseksenpalavapensas


Olen loman kunniaksi aloittanut uuden pihaprojektin, pienen vesiaiheen rakentelun. Se on polkaistu käyntiin niin että kuoppa on nyt valmis. Työ jatkuu lomailun ohessa hissuksiin ja toivon että ennen loman loppua on vesiaiheessani jo vettä solisemassa.

Tänään taas taivaalta ripsii vettä mutta eilen saimme nauttia kauniista kesäpäivästä. Oikeastaan mitään muuta en tehnyt kuin nautiskelin elämästä riippukeinussa ja erilaisissa kuvakulmista pihaa tarkastellen. Nyppäisten rikkaruohon sieltä ja täältä. 

Mooseksenpalavapensas jaksaa kukkia yhtä kauniisti joka vuosi. Pörriäiset rakastavat sitä. Tämäkin kuuluu pihan alkuperäisiin kasveihin.